Kunta-alan työehtosopimusneuvottelut ovat osoittautuneet juuri niin hankalaksi, kuin on aavistettukin. Totean heti alkuun, että alan palkkaohjelma olisi voinut aivan hyvin syntyä. Sille olisi ollut perusteitakin. Tämä olisi kuitenkin pitänyt toteuttaa alan sopimusten puitteissa ja sisällä. Nyt kuitenkin korotukset sidottiin teollisuuden pohjalukemaan. Ohjelmassa olisi sovittu, että kunta-alan palkkoja korotetaan 5 % ohjelman aikana. Minusta on selvää, että palkkaneuvotteluja ei voida ulkoistaa toisille liitoille, ei varsinkaan liitoille, joilla ei ole mitään tekemistä julkisen sektorin kanssa. Nämä liitot neuvottelevat työehtosopimuksia tahojen kanssa, jotka kilpailevat asiakkaista globaalisti.

Haluan myös kumota väitteitä siitä, että ammattiyhdistysliike ei olisi ollut solidaarinen tässä asiassa. Ainakaan teollisuusliitolta yksikään julkisen alan liitoista ei ole apua tai tukea pyytänyt. Teollisuusliitto on päinvastoin ollut usealla sopimuskierroksella solidaarinen ja vastannut osaltaan kierroksen päänavaajana siitä, että neuvottelemastamme sopimuksesta syntyy yleinen malli palkkaratkaisujen osalta.  Olen melko varma, että ilman tätä solidaarisuutta muita liittoja kohtaan, olisimme varmasti saaneet rahallisesti parempia sopimuksia jäsenillemme.

Olen työehtoneuvotteluissa törmännyt kymmeniä kertoja törmännyt toteamukseen, että emme voi saada korkeampia korotuksia sovittua, koska tämä korotustaso kopioituu n. 2 miljoonalle suomalaiselle palkansaajalle. Tämän vuoksi olemme useaan otteeseen todenneet, että päänavaaja voisi meidän puolestamme olla julkinen sektori. Kuten tiedämme, näin ei ole tapahtunut. Olen surullinen siitä, että suomalainen sopimusjärjestelmä on päästetty tähän tilaan. Työantajat ovat halunneet keikuttaa yhteistä venettä ja siinä he ovat todella onnistuneet.  Vielä on mahdollisuus tehdä toisin vai onko?