Kuka maksaa koronakriisin laskun

Vaikka koronaepidemian hillintä ja taltuttaminen on tällä hetkellä kaikkein keskeistä, käydään täyttä häkää vääntö siitä, miten kriisistä aiheutuvat taloudelliset menetykset korvataan. Tämä keskustelu on käynnissä meillä Suomessa, mutta myös EU:ssa.
Olemme näkemässä todennäköisesti historiallisen laajan lomautusaallon. Varmasti koemme myös irtisanomisia ja yritysten konkurssejakin. Näitä tilanteita varten esitimme yhdessä työnantajien kanssa hallitukselle mm. lomautuskäytäntöjen helpottamista ja vastapainona työttömyysturvan väliaikaista muutosta. Hallitus ja eduskunta hyväksyi esitykset ja lisäksi hallitus on mielestäni muutenkin nopeasti reagoinut yritysten vaikeuksiin.
Samaan aikaan, kun yhteisiä toimia rakennetaan, työnantajapuoli on käynnistänyt kampanjoinnin mahdollisimman suurten, jopa vastikkeettomien tukien saamisesta yrityksille. Toisin sanoen meille heti kaikki tuki ja lasku veronmaksajille sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen karsimisena. Kuten moneen kertaan ennenkin, maksumiehiksi tässä tilanteessa uhkaavat joutuvat palkansaajat ja muut veronmaksajat.
Silmiinpistävää, on Elinkeinoelämän Keskusliiton ja Suomen Yrittäjien ikiaikaiset vaatimukset mm. paikallisen sopimisen laajentamisesta tai yleissitovuuteen puuttumisesta epidemian varjolla. Tässä kohtaa olisin toivonut enemmän malttia ja ryhdikkyyttä. Kansankunnan kriisitilanteessa puhtaasti oman poliittisen agendan ajaminen ei saa minulta sympatiaa.
Myös EU:ssa ja erityisesti euroalueella mietitään kuumeisesti vaihtoehtoja tukea jäsenmaiden talouksia. Komissio esittää jopa 500 miljardin euron tukitoimia jo päätettyjen jäsenmaiden ja EKP toimien lisäksi. Tottuessaan suunnitelmat merkitsisivät noin 1000 miljardin kokonaispakettia. Komission esityksessä ongelmallisin on kohta, jonka mukaan jäsenmaat voisivat saada lainaa enintään 240 miljardin potista 2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Nämä lainat eli nk. koronabondit taattaisiin yhteisvastuullisesti. Suomen hallitus ja Eduskunnan suuri valiokunta suhtautuvat yhteisvastuun lisäämiseen kriittisesti. Tämän hetkinen näkemykseni asiasta on saman suuntainen, kuin maan hallituksen. Kysymys on myös EU-tasolla siitä, kuka maksaa laskun?
Turja Lehtonen