Hallitus ja työmarkkinat
Paljon on kinasteltu maamme viimeisistä hallituksista ja niiden osallistumisesta työmarkkinoihin. Kaikille lienee selvää, että entinen pääministeri Juha Sipilä, yhdessä Petteri Orpon ja perussuomalaisten Soinin kanssa, käytän termiä Perussuomalaiset, koska heitä hän edusti pakkolakien ja aktiivimallin aikaan. Tällöin hallituksen pääpolitiikan kohde oli työmarkkinat ja palkansaajajärjestöjen heikentäminen. Tätä ei tuolloin media Timo Haapaloineen pitäneet minään, vaan taputtivat samassa rintamassa hallituksen kanssa ja suorastaan yllyttivät lisää kyykyttämään palkansaajia.
Kansa vaihtoi Sipilän hallituksen, median ja elinkeinoelämän kovasta vastuksesta huolimatta. Saimme uuden hallituksen ja pääministeriksi Antti Rinteen. Hallitus ja pääministeri olivat elinkeinoelämän ja maamme oikeiston vihollinen numero 1, eli pahempaa ei olisi voinut enää niiden näkökulmasta tapahtua. Missään vaiheessa elinkeinoelämä, eli Eteläranta 10, Metsäteollisuus ja Kauppakamari eivät tukeaan uudelle hallitukselle antaneet, vaan lähtivät kalvamaan yhdessä median kanssa maata hallituksen ja erityisesti Rinteen alta.
Rinteen kaatoon antoi mahdollisuuden Posti ja sen 700 hengen ulkoistus, joka ei tosiasiassa ollut edes työmarkkina-asia vaan omistajan strateginen valinta ja omistajana oli Suomen valtio. Eli toisin sanoen päätösvaltaa yhtiökokouksessa käyttää maan hallitus linjauksillaan. Totta on, että tässä kohtaa Rinne kompuroi ja ei hoitanut asiaa maalin puhtain tyylipistein, mutta puuttuiko hän työmarkkinoihin? Ei puuttunut. Eli Rinteen hallitus kaadettiin, koska KEPU pettää aina. Syynä tähän ei todellakaan ollut työmarkkinoihin sotkeutuminen.
Sipilän hallitus, jonka ohjelma oli täynnä työmarkkinoihin sotkeutumista, sai medialta, Etelärannalta ja Kauppakamarilta puhtaat paperit. Rinteen hallituksen ohjelmassa oli paljon tavoitteita korjata virheitä, joita Sipilä teki, mutta työmarkkinat Rinne jätti työmarkkinaosapuolille. Silti nuo samat tahot hänet kaatoi väittäen hänen suhmuroineen työmarkkinoilla.
Itse olen koko syksyn istunut työmarkkinapöydissä, Rinnettä en nähnyt, enkä kuullut olleen lähimaillakaan. Sen sijaan liittokierroksella oltaessa, EK:lta ja Kauppakamarilta sataa ohjeita siihen, mitä ja miten pitäisi tehdä. Pitää muistaa, että Keskuskauppakamarin puheenjohtajana toimii Jussi Pesonen – sama kaveri johtaa Metsäteollisuutta, joka suluttaa työntekijöitä.
Se, mitä nyt tarvitsemme, on neuvottelurauhaa työmarkkinoille. Sopaa on turhaa yhtään enempää enää hämmentää miltään taholta. Samalla maamme hallitus tarvitsee aidon mahdollisuuden toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaansa. Aika näyttää, miten se siinä tehtävässään onnistuu.