Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta viime aikoina käydyt työmarkkinaneuvottelut. Aikaisemmin
niitä on käyty sopimuskausien lähentyessä loppuaan. Nyt uudessa ajassa olemme käytännössä jatkuvasti
sopimusneuvotteluissa. Tästä ”kiitos” työnantajapuolen strategisen muutoksen. Muutos, jonka
Metsäteollisuus ry teki, tarkoitti satojen uusien työehtosopimusten neuvottelu-urakkaa työmarkkinoille.
Teollisuusliittona tietenkin elämme ajassa ja niinpä olemme lähteneet solmimaan laajasti yrityskohtaisia
työehtosopimuksia mekaanisen metsäteollisuuden yrityksiin. Tällä hetkellä jäsenistämme noin 85 % on jo
sopimusten piirissä, mutta kymmeniä sopimuspöytiä on edelleen auki.
Mitä pidemmälle asiaa mietin sitä käsittämättömämpänä pidän Metsäteollisuuden ratkaisua. Itselleni on
herännyt kysymys, miettikö kukaan mitä tämä kaikki maksaa? Kolmelle suurimmalle yritykselle, joilla
juristeja on pienen armeijan verran, tuskin isoa lisälaskua strateginen muutos teki.
Itse olen hyvin läheltä seurannut neuvottelurumbaa ja päätin vähän pohtia mitä tämä lysti yrityksille
mahdollisesti maksaa. Kaikissa yrityskohtaisissa TES-neuvotteluissa työnantajapuolelta on ollut kaksi juristia
paikalla ja toki muita työnantajan edustajia. Ammattiliiton liiton puolelta neuvottelijoita on ollut kaksi, sekä
paikallinen pääluottamusmies.
Yrityksiä, joiden kanssa me Teollisuusliittona neuvottelemme, on noin 230. Neuvottelujen kestot
vaihtelevat muutamista päivistä viikkoihin. Tähän tulevat luonnollisesti taustavalmistelut päälle. Lopullista
summaa on lähes mahdotonta sanoa, mutta karkeasti arvioiden ainakin 10 miljoonaa euroa on
neuvotteluihin jo mennyt rahaa.
Tämä kaikki on pois yritysten tuloksesta. Lisäksi päälle on laskettava yritysten johdon ajankäytön, jonka
summaa en uskalla edes arvioida.
Lopputuloksena kaikesta tästä kuitenkin on ammattiliiton kanssa sopima työehtosopimus. Väkisin herää
kysymys: miten Metsäteollisuus tämä meni niin kuin omasta mielestä? Saitte aikaan ylimääräisen laskun
jäsenyrityksillenne ja yritykset sekaisin? Tämän kaiken päälle lisätään UPM:n kuukausien seisoneet koneet.
Tappio on julkisuudessa olleiden arvioiden mukaan 20 miljoonaa päivässä, joka on pois yrityksen tuloksesta.
Myönnän heti, etten ole matemaattinen nero, mutta jo perinteisellä Ojalan laskuopillakin näkee, ettei
toimissa ole ollut järjen häivää. Näin näyttää käyvän, kun bisneksen osaajat lähtee ideologiseen taisteluun,
tässä tapauksessa ay-liikettä kohtaan. Toki eihän se mitään haittaa, kun kerran rahaa on.
Kuka tästä uudesta normaalista hyötyy ja kuka häviää, jää nähtäväksi. Väitän, että ainakaan suomalaisen
teollisuuden kilpailukyky ja teollisuuden toimintaedellytykset eivät ole voittajia.