Vapaalla harrastan yhdistystoimintaa ja Turun saaristoa

Minä olen ollut innokas yhdistystoimia jo nuoresta, sydän sykkii sille edelleen. Yksi yhdistyksistä kuitenkin saa suurimman huomion ja vie myös luonnollisesti eniten aikaa, Saaristomeren Veneilijät ry minkä puheenjohtajana nykyään toimin.

Veneseuralla on vuokrattuna Naantalin kaupungilta paikka Aaslan luodolta, joka sijaitsee keskellä Suomen kauneinta saaristoa. Olen ollut kerhon jäsen 1980 -luvun lopulta alkaen. Paikka on aiemmin ollut Valmet Oyj Pansion tehtaan työntekijöiden kesänviettopaikka, jonka sittemmin Valmetin ja Metson yhdistyessä yrityksen johto päätti myydä yksityiseksi huvilaksi. Alueesta tuolloin jo irrallaan ollut pelto- ja ranta-alue jäivät kuitenkin kaupan ulkopuolelle. Peltoalue ja ranta olivat usean vuoden ajan tyhjillään kunnes 2003 Rymättylän kunta ja Pansion venekerho pääsivät sopimukseen alueen vuokraamisesta.

Alueella on noin 10 asuntovaunu-/asuntoautopaikkaa, sauna takkatupineen sekä venepoijupaikkoja noin 12 veneelle. Rannasta on myös mahdollisuus ottaa veneeseen sähköt.

Aluetta on pyritty kehittämään lapsiperheystävälliseksi samalla, kun kerhon jäsenrakenne nuorentuu. Vuonna 2011 kerho liittyi Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n jäseneksi, saaden näin virallisen veneseuran statuksen.

Paikkaan ja sen ympäristöön voit tutustua http://www.saave.fi sivuston kautta. Kuvissa näkyvät rakennelmat on kaikki tehty talkootyönä aktiivisten venekerhon jäsenten toimesta, tästä kiitosta ei voi kuitenkaan ottaa minä, vaan myönnän avoimesti, että kiitos kuuluu kerhon kädentaitajille, joita onneksi on riittänyt.

Aasla toimi minun kesänviettopaikkana vuoteen 2020, jolloin siirryin Airiston toiselle puolelle Nauvoon. Siellä minulla on oma pieni paikka, missä palaudun arjen murheista. Veneseurassa jatkan ja annan kyllä kaiken osaamiseni sen kehittämiseen, Aaslassa tulen vierailemaan varmasti myös jatkossakin.

Vapaaseen kuului myös alla olevat kaverukset, Portugalin vesikoirat. Molemmat pojista on nukkunut pois, mutta elävät muistoissa ikuisesti.