Viime aikoina on riittänyt hämmästelijöitä menolle työmarkkinoilla. Minua tilanteet ei hämmästytä, saati yllätä. Maaliskuusta saakka on ollut tiedossa minkälaisia syksy 2021 ja kevät 2022 tulevat olemaan, kun Teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden toimet alkoivat valjeta kokonaisuudessaan.

Teollisuusliitto ilmoitti jo keväällä, että tulemme jatkossakin tekemään työehtosopimuksia ovatpa ne muodoltaan yleissitovia, normaalisitovia tai yrityskohtaisia. Eli yllätyksenä kantamme ei ole voinut tulla kenellekään taholle.

Teknon osalta on syntymässä yleissitova työehtosopimus, uuden Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n kanssa. Mekaaniseen metsäteollisuuteen teemme noin 200 yrityskohtaista sopimusta. Näistä ns. maalissa on kymmeniä ja vastaavasti useita kymmeniä pöytiä auki. Näistä isompien yritysten kanssa alkavat sopimukset alkavat olla tehdyt.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa olemme lähestyneet työnantajia neuvottelukutsuilla. Ensimmäisen kerran esitimme kutsun jo kesäkuussa. Valtaosa yrityksistä onkin tarttunut neuvottelukutsuun, muutamaa yritystä lukuun ottamatta.

Tiedossa oleva fakta on, että nykyisin työelämässä olevat aina taistelleet tulevien työntekijöiden työehdot. Näin se on ollut ja näin se tulee olemaan jatkossakin. Historiasta tunnettuja on metallin 7 viikon lakko vuonna 1971, autoalan lakko 1986, metsäteollisuuden sulku vuonna 2005. Kaikilla näillä kaikilla on ollut vaikutusta tämänkin päivän työehtoihin.

Ammattiliitot ovat ensisijaisesti sopijajärjestöjä, tarvittaessa toki myös taistelujärjestöjä. Valtaosin sopimuksiin on päästy ilman työtaistelutoimia, hyvä näin.

Miksi joidenkin yritysten kanssa sitten olemme joutuneet työtaistelutoimiin, johon olemme pyytäneet perinteiden mukaan tukea sisarjärjestöiltä? Taustalla mielestäni mm. on Suomen Yrittäjien neuvot, joilla se on ohjannut yrityksiä, jotka ovat nyt toimiemme kohteena. Käsitykseni mukaan SY on suorastaan kehottanut jäsenyrityksiään kieltäytymään neuvottelukutsuistamme ja jättänyt kertomatta, mihin toimiin tämä saattaa johtaa. Itse uskon neuvotteluun. Neuvotteluista kieltäytyminen valtakunnansovittelijan esityksestä huolimatta, kertoo neuvojista paljon, toki myös yrityksestä.

Eli koen, että yksi suuri syy tämänhetkiseen selkkaukseen on Suomen Yrittäjät ja heidän ohjeistuksensa. Vastuuta he eivät toki tästä kanna, saati tätä tunnusta. Minusta on järjen köyhyyttä olla tarttumatta neuvotteluesitykseen. Yhteiseen pöytään tuleminen ei olisi maksanut mitään ja työrauha olisi säilynyt. Tämä ei ensimmäinen kerta. Esimerkiksi Lapwall-nimistä yritystä Suomen Yrittäjät neuvoivat taannoin voimakkaasti. Tämä johti konfliktiin, joka kuitenkin saatiin sovittua aikanaan ilman SY:n mukana oloa hyvässä yhteisymmärryksestä yrityksen ja Teollisuusliiton välillä.

Toistuva neuvotteluista kieltäytyminen kuukausi kuukauden perään johti myös neuvottelukutsuissa retoriikan koventumiseen, joka sekään työmarkkinoita tunteville ei tule yllätyksenä. Tämän neuvottelukutsun kahta riviä ovat sitten tietyt tahot somessa ja toimituksille ahkerasti jakaneet, muita kutsuja ei sitten ole näytettykään, puhumattakaan kokonaisista kutsuista sisältöineen.

Suomessa perustuslaki takaa mielenilmaisun oikeuden, johon myös työtaisteluoikeus saartotoimineen kuuluu. Tätä oikeutta olemme käyttäneet ja tulemme käyttämään jatkossakin, toki vastuullisesti kuten tähänkin asti. Somessa on myös viime päivinä kauhisteltu AKT:n tukitoimia Teollisuusliitolle. En mitenkään pysty ymmärtämään, miksi EK tai SY ei ole patistanut tai suorastaan vaatinut osapuolia neuvottelupöytään. Kovin hiljaista on siellä suunnassa ollut sovun löytymisen suhteen.