Varmasti näinä aikoina moni Teollisuusliiton aktiivi ja jäsen pohtii, että missä nyt oikein mennään sopimuskierroksella. Kysymys on vähintäänkin aiheellinen. Työnantajien toiminta herättää minussakin monenlaisia ajatuksia. Tässä yhteydessä on ehkä hyvä hieman yrittää avata, miltä tilanne minusta näyttää juuri nyt.

Palataan hieman yli puoli vuotta ajassa taaksepäin. Tuolloin Teknologiateollisuus ry ilmoitti, ettei tee jatkossa työehtosopimuksia, vaan perusti rinnalle Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n, joka siis on neuvotteluosapuoli. Uuden yhdistyksen perustamisen jälkeen oli pitkään hiljaista odottaessamme, tuleeko uudesta yhdistyksestä varteenotettava neuvottelukumppani vai ei, niin sanotusti sopimiskypsä.

Lopulta uuden yhdistyksen jäsenmäärä oli riittävä ja kattava, jotta alan yleissitovuus säilyisi. Työehtosopimusneuvotteluihin jäi todella vähän aikaa, koska jouduimme odottamaan, minkä verran yrityksiä uuteen järjestöön liittyisi.

Mitä neuvotteluihin tulee, tekstikysymysten osalta olemme edenneet kohtalaisen hyvin. Palkkaratkaisun suhteen sen sijaan olemme valovuoden päässä toisistamme. Tämän vuoksi katsoimme 30.11.2021, ettei ainakaan tällä hetkellä ole edellytyksiä jatkaa neuvotteluja. Korostan samalla sitä, että me vastuullisena työmarkkinajärjestönä olemme valmiita neuvotteluihin, mutta niiden tulee olla vakavasti otettavia ja sopimukseen pyrkiviä. Tilannetta vauhdittamaan ilmoitimme myös ylityökiellosta teknon ja malmikaivosten sopimusaloilla.

Juuri nyt minun on vaikea ymmärtää työnantajapuolen logiikkaa. Yrityksillä on töitä enemmän kuin aikoihin ja tilauskirjat ovat niin täynnä, että usealla firmalla on vaikeuksia ottaa lisää töitä, koska kapasiteetti ja työvoima ei yksinkertaisesti riitä. Tästä huolimatta minkäänlaista palkanmaksuvaraa ei kuulemma ole ja palkkaratkaisun pitäisi olla äärimaltillistakin maltillisempaa. Tähän asti kaikilla sopimuskierroksilla, jossa olen ollut mukana, mm. suhdanne-, inflaatio- ym. tekijät ovat näytelleet isoa roolia. Nyt työnantajat haluavat heittää tuon kaltaiset mittarit romukoppaan.

Minun silmiini tämä näyttää myös siltä, että vastakkaisista vakuutteluista huolimatta työnantajaleirin keskinäinen koordinaatio on vahvempaa kuin ehkä koskaan. Teknologiateollisuuden Työnantajat ry:n ja Teollisuusliiton mahdollinen sopimus siis määrittelee muiden alojen palkkaratkaisuja. Tällä hetkellä kaikissa sopimuspöydissä siis on menossa, jos ei asemasota, niin ainakin kyttäysvaihe. Korostan edelleen, että pallo on vahvasti työnantajien kenttäpuoliskolla. Kohta se olisi hyvä saada liikkeelle, ettei käy niin, että työnantajapuoli omalla toiminnallaan vaarantaa hyvän talouskehityksemme.

Tämän kaiken keskustelun lomassa on heitetty Etelärannasta ilmaan viesti, miksi ihmiset osallistuvat ylityökieltoon ja mahdollisiin myöhempiin työtaisteluihin, kun eivät saa koko työskentelyaikanaan mahdollisia ansionmenetyksiään takaisin? Itselläni on tähän vahva näkemys ja vastaus. Aikaisemmat sukupolvet ovat taistelleet nykyisille sukupolville muun muassa työehdot. Ilman menneiden sukupolvien taisteluja Suomi tuskin olisi itsenäinen ja työntekijät olisivat edelleen kuin torppareita. Mainituilla tavoilla asiat ovat kehittyneet siihen mitä tänään olevat. Näin se on mennyt historiassa ja näin se menee myös tulevaisuudessa.