Useassa eri yhteydessä ja paikassa törmään kommentteihin: ”Taas se ay-liike lakkoilee, taas ne toimivat vastuuttomasti, taas ne vaativat liikoja, taas ne tuhoavat Suomen kilpailukyvyn, taas se pikkuporukka touhuaa”.

Haluan avata hieman mistä taas on kyse, ja mitä me taas olemme tekemässä. Suomessa ay-liike on viime vuosina järjestänyt normaalia enemmän työtaisteluja, johtuen muuttuneesta neuvottelukulttuurista tai pikemminkin neuvottelukulttuurin loppumisesta. Historiaa katsoessa on ay-liike ollut kokonaisuudessaan Suomessa maltillinen työtaistelujen suhteen, jos vaikka verrataan esim. Ranskaan.

Suomessa palkansaajan työehdot määräytyvät pääsääntöisesti työehtosopimuksien kautta, eli ehdot, joiden puitteissa työpaikoilla työskennellään. Näitä ovat työaika, palkka, erilaiset lisät, lomarahat, sairausajanpalkka, arkipyhät, ylityöstä maksettavat korotukset – muutamia mainitakseni. Uskallan väittää, että yksikään palkansaaja ei olisi näistä valmis luopumaan.

Tällä hetkellä käytävissä työehtosopimusneuvotteluissa on kyse noista kaikista ja niiden jatkuvuudesta. Aina neuvotteluiden alkaessa koko työehtosopimus on auki, eli joka ikinen työehtosopimuksen sivu, ei vain palkat. Tämä meiltä kovin usein unohtuu, kun heitetään ilmaan, että taas ne jonkun pikkuasian takia uhoavat.

Vaatiiko ay-liike tällä hetkellä liikoja, kun puhutaan palkoista ja olemmeko vetäneet hatusta korotusnumerot? Palkansaajan ostovoima on heikentynyt vuosia, eli yhdellä eurolla ei saa yhtä paljon kuin vuosia sitten ja siitä on syntynyt ostovoimakuoppa, jota koitamme korotuksilla kuroa umpeen. Haemmeko kohtuuttomuuksia? Emme hae, sillä näkemystämme tukee Suomen pankin ja EU komission tilastot sekä kansalliset tutkimuslaitokset kuten työnantajia lähellä oleva ETLA.

Meitä on kurittanut vuosia korkea inflaatio, joka onneksi on laskemaan päin. Kuitenkin se ehti tehdä ison loven itse kunkin ostovoimaan.

Tuhoammeko Suomen kilpailukyvyn tekemillämme esityksillä palkkojen tarkistamiseksi? No, emme. Maamme kilpailukyky kestää yli kolmen prosentin vuotuiset palkankorotukset ilman, että kilpailukykymme ottaa ”osumaa”. Tähänkin on olemassa tutkimuslaitosten näyttöä.

Edustammeko pientä joukkoa? Teollisuusliitto käy käytännössä neuvotteluja noin kahden miljoonan palkansaajan edestä. Tämä ei mielestäni ole hirveän pieni porukka. Kysyn, kuka näiden palkansaajien asioita ajaisi, jos ei ay-liike? Suomessa eikä maailmalla ei ole muuta tahoa, jonka päätehtävänä on huolehtia jäsentensä ja heidän perheiden toimeentulosta sekä työsuhdeturvasta.

Ihmisille on hämärtänyt asiat, joista aikaisemmin mainitsin. Niitä pidetään itsestäänselvyyksinä ja kaikille automaattisesti kuuluvana. Näin se vain ei ole, uskokaa pois. Ainoa taho, joka huolehtii ja ajaa aidosti palkansaajan asiaa on ammattiyhdistysliike. Tätä väitettä ei muuksi saa väännettyä, jos vähänkään on itselleen rehellinen.

Ovatko lakot vastuuttomia? Palkansaajalla on viimekädessä yksi järeä keino puolustaa toimeentuloaan ja työehtojaan. Tämä on työtaistelu, johon meillä on laillinen oikeus. Lakko on myös ainut tapamme saada äänemme kuuluviin, kun muu ei auta. Lakoilemme vastuullisesti, huolehdimme turvallisuudesta, estämme isot laiterikot, kenenkään henkeä tai terveyttä emme myöskään vaaranna. Tämä on hyvä kaikkien muistaa.

Kukaan siis kukaan meistä ei pärjää yksin ja siksi me tarvitsemme ay-liikettä. Hyvä esimerkki on työttömyysturva, mitä sille on tapahtunut, kun palkansaajaien edustus heitettiin ulos ja poliitikot ottivat vallan. Jokainen voi miettiä mitä tapahtuisi, jos poliitikot ottaisivat vallan myös työehdoista.

Eli, me emme ole pikkuporukka, emme vaadi mahdottomia ja emme tuhoa Suomen kilpailukykyä. Me toimimme vastuullisesti.

Ei yksin vaan yhdessä.