Olen jo pidempään seurannut hyvin hämilläni keskustelua ”työelämäuudistusten” ympärillä. Jos jotain toivon maan hallituksen suunnalta, niin edes rahtusen rehellisyyttä puheissa. Otan esimerkkinä työtaistelut ja niihin kaavaillut sanktiot. Muun muassa työministerimme on julkisuudessakin todennut, että Suomeen haetaan ns. Ruotsin mallia suhteessa työtaisteluihin. Tämä ajatus on suoraan EK:n ja Suomen Yrittäjien pelikirjasta, jonka ne ovat ansiokkaasti hallitukselle myyneet.

Minua harmittaa erityisesti se, että tässä keskustelussa unohtuu se, että malli on aina kokonaisuus, ei vain yksittäisiä asioita tai pelkästään rusinoiden ottamista pullasta. Haluan muistuttaa, että Ruotsin malliin kuuluu hyvin laaja joukko muita asioita, kuin lakko-oikeuden runsaampi rajoittaminen meidän nykymalliimme verrattuna.

Ruotsissa työmarkkinoilla on käytössä myötämääräämisoikeus, jota todellakaan Suomessa ei ole. Lisäksi esimerkiksi irtisanomisjärjestys on luonteeltaan paljon työntekijäystävällisempi kuin meillä.

Kun kerran Ruotsin mallia haikaillaan, niin otettakoon sieltä muitakin asioita Suomeen. Ruotsissa työnantajat ovat hyvin sitoutuneita neuvottelujärjestelmään. Näin järjestäytymällä työnantajaliittoon yritykset pystyvät vaikuttamaan erittäin hyvin työehtoihin ja palkkoihin.

On syytä todeta myös se tosiasia, että Ruotsin työmarkkinajärjestelmä perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Tämä tuo tullessaan yhteistyön ja erinomaiset neuvottelusuhteet. Ruotsissa työnantajilla on neuvotteluvelvoite kaikesta työhön koskevista aloitteista, joita järjestäytyneet työntekijät haluavat. Otetaanhan siis tämäkin käytäntö meille Ruotsista mukaan?

Miksi esimerkiksi työministerin pitää puhua muunneltua totuutta? Ei Suomalainen ole niin tyhmä tai hölmö ettei se tietäisi mikä on Ruotsin malli. Peruuttamatonta vahinkoa työmarkkinoilla ei ole vielä tapahtunut, mutta lähellä katastrofia olemme jo nyt. Toisaalta, kun katselee maan hallituksen alkutaivalta, mikään ei enää minua hämmästytä.